И то крепкий захват о сюжетах продолжает чрез все многообразные предметы этого произведения. 1. По крайней интересно было читать об истории Санкт Петербурга в 1. очерке, в крупных чертежах конечно знакома уже заранее. Но здесь надежное повторение с многими новыми приправами. У меня совсем специальный связь с этим городом. Почти с начала я даже ожидал, разве автор, не зная об этом всё-таки называет его, как делают все гиды Исаакиевского собора. Строительные камни этого собора приведены от моей родной деревни Hämeenkylä, которого всё-таки не называют, а волость Virolahti, от кого двух деревнях камни с баржами в Петербург выводили, красивый гранит. Не назвал автор эту подробность, хотя все время в тексте определенное чувство близости и знакомства существует.
2. Тоже при очерке 2. о Петергофе знакомство полное, хотя только раз там был. Совсем правильно: существует подробный рассказ с 2004 года с фотографиями. И ещё помню, просвежены настоящем очерком, блести золота и богатство статуей. Я думал, что мы все видели, но этот текст содержит много больше.
3. Петергоф da. Но был и Царское село? Легко проверить, потому что мои путевые рассказы покрывают все свои встречи с ленинградкой области. Действительно всё, всё важные подробности до дворца Екатерининой и комнаты амбара с фотографиями и резюме истории с той же самой экскурсии пенсионеры сотрудников моей жены, с которыми я приблизительно десять рас путешествовал. Они даже меня своим почётным членом назвали по причине именно этих путевых рассказов!
4. Потом следует три очерки по важных исторических лицах. Об Александра II, царя любимца финнов я только что видел фильм, крепко романтизирован в своих связах с Финляндией. В принципе все русские цари посетили именно с своими яхтами летом мою родину, уже раньше названную волостью Виролахти. Даже первыми в нашем крае играли теннис. Площадь, по-моему, ещё существует в качестве исторического памятника. 5. О Менделееве с своей системой я помню названо уже в школе, даже пышная русская сущность образована фотографией сразу устанет в памяти. И конечно знаком и с Истории и философии отечественного предпринимательства того же самого автора, которого имею честь считать личным другом. Кстати не назвал ему, а здесь узнает, что с начала ошибочно, а потом с познаванием неправильно переводил титул книги! И финский и английский титул переводятся по-русски ‘предприимчивость’, а не 'предпринимательство'. Извиняюсь покорнейше и конечно исправляю если нужно. По-моему, смеюсь сказать, свой вариант даже лучше, идет ближе к человеку, так сказать.
6. Третье лицо очерки Жуковский мне совершенно незнаком, даже сейчас не помню подробностей о него без повторенного взгляда в своих замечаний или самый авторский текст.
7. Потом Урал. Какая очаровательная история пионерства русского человека! и человека вообще. Я искал в тексте название Урала как позвоночник России, но не нашёл. Может быть нет подходящий образ языка как во финском языке. Но действительно что-нибудь такое есть, сокровищница русской экономики. Хотя тот и весь Сибирь, с него непонятно огромным простором. По этому поводу мне нет понятно все продолжительные войны России. Никто не сможет грозить это глубоко и далеко от всех границ страны находящий источник богатства. Есть же нет о материальных богатствах вопрос во всех войнах? Во войнах некто не победит, а только потеряет, и материально и особенно душевно и морально не говоря гуманно. Но Урал был станет и будет ядром русского благополучия. 8. Потом об искусстве России. Для мне очерк о Шаляпина почти больше доказательство мастерства автора чем Шаляпина. Почему так? Просто потому, что о сюжете можно только суперлативы употреблять, во всяком отношении. Как писать статью употребляя только суперлативы? К счастью, и, вероятно, с честью и доверием автор выживает пробу, особенно как конец этого расскаэа так трагичен и сводит на нет все суперлативы. Действительно грустное впечатление устанет. 9. Я не музыкальный человек, как все мое поколение в своей семье, хотя отец по крайней и часть других родственник. В школе хуже всех школьные оценки. Но всё-таки 24/7 у меня звучит интернет радио по станции Ottho's Bach. Вкус у меня так ограничен что, как я это выражаю: только JSB и десять его лучших товарищей могу выдержит. Чайковский принадлежит в том группе, конечно. Из финских только Сибелиус, но он крепко.
10. Очерк 10 Крещение Руси интересно и знаком в главных чертежах с недавно прочтенной Истории государства России Карамзина. Удивляю силу религии в России 70 летнего атеистского режима независимо. Сам видел удивительно красивые церкви и монастыри, названные в очерке, даже самое начало Печерское в Киеве и другое, действительное укрощение, тоже называемый Печерский недалеко от граничы Эстонии. Сам слабый в вере, но интересант и в этом области гуманичества.
11. Одиннадцатый очерк "Золотое кольцо" мне наилучше знаком из всех, потому я его переводил и с ним один из самых чудесных никогда поездках именно по золотому кольцу сделал. Гиды были прекрасные, но помню ещё как мыслил, как было бы прекрасно под руководством этого автора, Поспеева весь этот круг Золотое колцо путешествовать. 12. Последний очерк, статья Гипертекст Александра Ракова. Что сказать о том? Это серьёзно единствен, о котором я не понял нечего, искренно нечего, хотя ежедневно произведу буквально десятки гипертексты. Сейчас помню конец, тоже вполне непонятен в том контексте в конце своего главного произведения мудрость Витгенстейна, назван самим превосходнейшим философом прошлого столетия: О чем не можно говорить, надо молчать. Это в конце своего главного произведения Tractatus Logico-Philosophicus. 12. The last essay, an article of Hypertext by Alexander Rakov. What can I say about that? It seriously is a text of which I did not understand anything, nothing sincerely, although I am daily producing literally dozens of hypertexts as in this review, too. Now I remember a wisdom of the work of Ludwig Wittgenstein, the most renowned philosopher of the last century: “Whereof one cannot speak, thereof one must be silent.” ― It is at the end of his main work Tractatus Logico-Philosophicus.
12. Viimeinen essee, artikkeli Hypertext Alexander Rakov. Mitä siitä voin sanoa? Se on teksti, josta en ymmärrä yhtään mitään, en todellakaan mitään, vaikka päivittäin tuotan kirjaimellisesti kymmeniä hypertekstejä. Nyt muistuu mieleen eräs Wittgensteinin viisaus: "Mistä ei voida puhua, siitä on vaiettava". Se on sanottu hänen pääteoksensa "Tractatus logico philosophicus" viimeisillä riveillä. Общий подход автора можно характеризировать патриотический, но, к счастью, не слишком патриотический потому что мы живем в глобальном мире, где унижение границы лучше, чем их повышение. По-моему, национальное государство самое хитрое изобретение чёрта, чтобы собирать люди убить друг другу. Лекарство против того международная торговля, туризм, спорт, интернет и научение языка соседа. #eng Here is what I wrote as those seen reading the essay "Tsarskoye Selo":"Really brilliant text. Although on the level of high culture, yet understandable to any reader. Reading this you feel as being on higher than at ground level, although feet on solid ground but you slightly higher as if somewhat grown, brought up, as indeed you are. And your vocabulary increases tremendously. With grand delight, I continue., "
And the strong grip of the author continues through all the topics of this text.
1. It was interesting to read about the history of Petersburg in the first sketch. In large contours, of course, known already in advance. But here, with reliable repetition of the many new spices. I happen to have very special connection with this city. Almost from the beginning, I even expected, even if the author is not aware of it, that he still mentions it, as do all tourist guides at Isakeevsky Cathedral. Building stones of the cathedral are brought from my home village Hämeenkylä, which, however, is not mentioned, but the county Virolahti, from which two villages have sent stones by Barges to Petersburg, very beautiful red granite. I did not mention this detail to the author, although though reading the text I had a certain sense of closeness and acquaintance with the surroundings. 2. Also with sketch 2 of Peterhof I felt complete familiarity, although only once having been there. More correct: there is a detailed story about this trip in 2004 with pictures. And still remember refreshed by this essay, glittering gold and wealth of statues. I thought that we had all seen, but this text contained a lot more. 3. Essay 3. Peterhof yes, but was there Tsarskoye Selo, too? Easy to check because my travel stories comprise all my meetings with Leningrad area. Yes, really everything, all the important details to Catherine Palace and amber room with pictures and summaries of stories with the same excursion with the retired employees of my wife's employer, the Radio Finland, with whom I traveled about ten times. They even named me an honorary member because of these travel stories! 4. Then follow three essays on important historical figures. About Alexander II, the favorite czar of Finns about whom I just saw a film richly romanticized in his relations with Finland. In principle, all the Russian tsars visited Finland with their yachts in summer and just my home county, the previously mentioned parish of Virolahti. Even first time in Finland, they played tennis in our region. Playground in my opinion still exists as historical monument. 5. About Mendeleev with his system I remember mentioned already in the school, even the photo of the magnificent Russian look immediately remained in the memory. And familiar is, of course, the author of this text, from the "History and philosophy of the entrepreneurship in Russia" the same author, to whom I have the honor to be considered as personal friend. By the way, when meeting him here, I forgot mentioning of the wrong translation of the book title, first unconscious and then deliberate. In Russian 'class of entrepreneurs' rather than 'entrepreneurship'. I apologize most humbly, and of course if wanted, change it. In my opinion, I dare say, this my version is even better, is closer to the man, so to speak.6. Third party sketches Zhukovsky is totally unfamiliar, even now I do not remember the details of it without repeated reference in their comments or most the author's text.
7. Then the Urals. What a fabulous pioneering history of the Russian people! and man in general, of all humanity. I searched in the text the term of the Urals as the backbone of Russia but did not find. Perhaps it is not an appropriate way of language in Russian as it is in Finnish. But something like that it is, a treasure shrine of Russian economy. Although that also is the entire Siberia, with its vast expanses. On this occasion, I do not understand the duration of all the wars of Russia. No one can challenge this richdom, source of wealth, deep in the heart of the country and far away from all the borders. Is it not always the question about material wealth in all wars? Nobody can win wars, but only lose both financially and especially spiritually and morally not to speak humanely. But the Urals has been, is, and will be the core of Russian material Wealth. 8. Then on Russian Art. For me the essay about Shaliapin is almost more a testimony of the author's skill than that of Shaliapin. Why is that? Just because of the author can only use superlatives in any context. How to write an article using only superlatives? With honor and dignity and with confidence the author clears the task, especially as the end a of this story is so tragic and destroys all superlatives. Really sad impression will remain. 9. I am not a man of music, as all my generation in my family, as my father and some other relatives. At school, the worst of all school grades in music. Still 24/7 I listen an internet radio station by name Ottho's Bach. The taste I have is so limited that, as I express: only JSB and ten of his best pals can sustain. Tchaikovsky belongs to that group, of course. From the Finnish Sibelius only, but he is strong. 10. Essay 10 Christening of Russia is interesting, too. And I am familiar with its main features by recent reading of the History of the state of Russia by Karamzin. I am amazed of the power of religion even after 70 years of atheist regime in Russia. I myself have seen amazingly beautiful churches and Monasteries mentioned in this essay, even the very first of them, Pecherskoe in Kyiv and another also called Caves, near the Estonian border. Self I am weak in faith, but very interested in this area of human life, too. 11. The eleventh essay is the most familiar to me of all, because I have translated it, and along with it done one of the most interesting trips, just called Golden Ring as the essay. Guides were lovely, but I remember also as a thought emerging from this text: how wonderful it would be under the leadership of the author, Pompeev, the whole range of the trip.12. The last essay, an article of Hypertext by Alexander Rakov. What can I say about that? It seriously is a text of which I did not understand anything, nothing sincerely, although I am daily producing literally dozens of hypertexts as in this review, too. Now I remember a wisdom of the work of Ludwig Wittgenstein, the most renowned philosopher of the last century: “Whereof one cannot speak, thereof one must be silent.” ― It is at the end of his main work Tractatus Logico-Philosophicus.
The general approach of the author is patriotic, but luckily not overdriven, because we are living in a globalized world, where lowering borders is more appropriate than raising them. In my opinion the national state is the most hideous invention of Devil to gather people killing each other with automatic fire weapons. Medicine against this is international trade, tourism, sports, internet, learning language and culture of neighbors, much better guarantee of security than heaping iron on the borders. #fin Näin kirjoitin, kun olin lukenut esseen "Tsarskoje Selo": "Todella loistava tekstiä. Vaikka liikkuu korkeakulttuurin tasolla, kuka tahansa lukija voi ymmärtää. Lukiessa koen olevani korkeammalla kuin maanpinnan tasolla, vaikka jalat ovat maassa, olen ikään kuin kasvanut, sivistyneempi, kuten asia onkin. Ja sanastoa kertyy tavallista enemmän. Hyvällä mielellä jatkan. "Ja tekijän vahva ote jatkuu kaikissa tässä käsitellyissä aiheissa. 1. Tässä oli mielenkiintoista lukea Pietarin historiasta 1. esseessä, suurin piirtein tuttua tietysti ennestään. Mutta tässä tiukkaa kertausta, luotettavasti monin uusin maustein. Minulla on erikoinen suhde tähän kaupunkiin. Alusta alkaen olen melkein odottanut, mahtaako tekijä, vaikka ei olekaan tietoinen, mainita siitä kuten kaikki Iisakin kirkon oppaat. Katedraalin rakennuskivet on nimittäin tuotu tänne kotikylästäni Hämeenkylästä. Oppaat eivät tosin kylää mainitse, mutta Virolahden, pitäjän jonka kahdesta kylästä kiveä, kaunista punaista graniittia louhittiin ja laivoilla tänne Pietariin tuotiin.
2. Myös esseen 2 Pietarhovi on minulle tuttu paikka, vaikka olenkin siellä ollut vain kerran. Aivan oikein, minulla on kunnon kertomus käynnistä kuvineen vuonna 2004. Ja vielä muistan tämän esseen virkistämänä patsaiden kullan kimalluksen ja runsauden. Uskon, että kaiken näimme, mutta tämä teksti sisältää vielä paljon lisää.
3. Essee 3 Tsarskoje Selo. Oli Pietarhovi, mutta oliko Tsarskoje Selo? On helppo tarkistaa, koska matkakertomukseni kattavat kaikki käyntini Leningradin alueella. Todella oli myös Tsarskoje Selo. Kaikki tärkeät yksityiskohdat Katariinan palatsi ja Meripihkahuone, kuvia ja yhteenvedot, tarinoita samalta matkalta vaimon työpaikan Yleisradion eläkeläisten mukana. Ainakin kymmeneen heidän retkeensä olen osallistunut. Ovat minut jopa kunniajäsenekseen nimittäneet, juuri näiden matkakertomusten ansiosta.
4. Sitten seuraa kolme kertomusta tärkeistä historiallisista henkilöistä. Sellainen on Aleksanteri II, suomalaisten suosikkikeisari, josta juuri näin suuresti romantisoidun elokuvan ja jonka patsas seisoo Senaatintorilla, ja jonka muistopatsaan tekijä on myös Virolahdelta kotoisin Johannes Takanen, jonka elämänkerran olen italiaksi toimittanut. Periaatteessa kaikki Venäjän keisarit ovat huvijahdeillaan vierailleet kotiseudullani kesää viettämässä. He ovat Suomeen tuoneet tenniksen, jota huvilansa kentällä pelasivat. Kentän paikka on edelleen historiallisena muistona tiedossa. 5. Mendelejevin alkuainejärjestelmineen muistan mainitun jo koulussa. Hänen rehevää venäläistä olemustaan pitkine partoineen esittävä valokuva on jäänyt mieleen kertakatsomisella. Tuttu myös tämän tekijän teoksesta Yrittäjyyden historia ja filosofia Venäjällä. Olen kirjan kääntänyt suomeksi ja englanniksi ja minulla on ilo ja kunnia laskea Jurij Aleksandroviths Pompejev henkilökohtaiseksi ystäväkseni. En muuten ole tullut hänelle maininneeksi, että olen aluksi huomaamatta, mutta myöhemmin tietoisesti kääntänyt kirjan nimen väärin! Tarpeen vaatiessa mielihyvin korjaan asian. Alkuperäinen nimi on suomeksi Yrittäjäkunnan tai Yrittäjistön historia, mikä kylläkin mielestäni on vähintään yhtä hyvä nimi. On lähempänä ihmistä, niin sanoakseni.
6. Kolmas esitelty henkilö Žukovskij on minulle täysin tuntematon, nytkään en hänestä muistiinpanoja tai kirjaa katsomatta muista mitään yksityiskohtia.
7. Sitten Uralille. Mikä ihastuttava Venäjän kansan pioneerihistoria! ja yleensä ihmisen, koko ihmiskunnan. Etsin tekstistä mainintaa Ural, Venäjän selkäranka, mutta en löytänyt. Mutta todellisuudessa jotain sellaista se on, aarrearkku Venäjän taloudessa. Ural ja koko Siperia, käsittämättömän valtavat alueet. Tulee mieleen: en ymmärrä Venäjän paljoja sotia. Eihän kukaan voi koskaan tavoittaa tätä Venäjän rikkauden lähdettä valtakunnan sydämessä, kaukana sen rajoista ja rannikoista. Eikö aina sodissa ole kysymys materiaalisesta rikkaudesta? Kukaan ei voi voittaa sotaa. Kaikki häviävät sekä taloudellisesti että henkisesti ja erityisesti moraalisesti, inhimillisyydestä puhumattakaan. Mutta Uralilta on tullut, tulee nyt ja aina Venäjän materiaalinen hyvinvointi.
8. Sitten Venäjän taide. Minulle essee todistaa melkein enemmän sen tekijän kuin Shaljapinin taitoa. Miten niin? Juuri siksi että tekijä voi käyttää vain superlatiiveja, kaikkialla vain superlatiiveja. Miten kirjoittaa artikkeli käyttäen vain superlatiiveja? Kuitenkin kunnialla ja arvokkaasti, luottamuksen säilyttäen tekijä koettelemuksesta selviää, varsinkin kun loppu on niin raskas ja traaginen ja tuhoaa kaikki superlatiivit. Todella surullinen vaikutelma jää. 9. En ole musiikkimies, kuten ei kukaan sisaruksistani, vaikka isäni ja jotkut muut sukulaiseni. Koulussa aina huonoin arvosana. Silti 24/7 kuuntelen internet-radioasemaa Ottho's Bach. Makuni on niin rajoitettu, että, kuten ilmaisen: vain JSB ja kymmenen hänen parasta kaveriaan kelpaavat. Tšaikovski kuuluu tähän ryhmään, tietenkin. Suomesta vain Sibelius, mutta onkin sitten vahva.
10. Essee 10 Venäläisten kastaminen on mieluisa ja pääpiirteissään tuttu asia, koska juuri olen lukenut Karamzinin Venäjän valtion historian. Minua hämmästyttää uskonnon voima Venäjällä 70 vuoden ateistisen hallinnon jälkeen. Itse olen nähnyt hammastuttavan kauniita kirkkoja ja luostareita Venäjällä, myös niistä ensimmäisen Petsherskoe Kiovassa ja toisen samannimisen, sijaintinsa ansiosta aivan erikoisen kauniin lähellä Viron rajaa, matkalla Tartosta Pihkovaan. Itse olen uskossa heikko, mutta mielenkiinnolla seuraan tätäkin elämänalaa.
11. Yhdestoista essee on minulle paras kaikista, koska olen sen kääntänyt, ja sen mukaan yhden kaikkien aikojen mielenkiintoisimmista matkoista tehnyt, nimenomaan Kultaisen kierroksen. Oppaat olivat erinomaisia, mutta muistan kuinka ajattelin, että olisipa hienoa tehdä tämä retki esseen tekijän Jurij Pompejevin seurassa. Jos olisimme kymmenen vuotta nuorempia saattaisi nyt henkilökohtaisesti tutustuttuamme hyvinkin toteutua. 12. Viimeinen essee, artikkeli Hypertext Alexander Rakov. Mitä siitä voin sanoa? Se on teksti, josta en ymmärrä yhtään mitään, en todellakaan mitään, vaikka päivittäin tuotan kirjaimellisesti kymmeniä hypertekstejä. Nyt muistuu mieleen eräs Wittgensteinin viisaus: "Mistä ei voida puhua, siitä on vaiettava". Se on sanottu hänen pääteoksensa "Tractatus logico philosophicus" viimeisillä riveillä. Tekijän lähestymistapa on yleisesti ottaen isänmaallinen, mutta ei onneksi liian isänmaallinen, koska elämme globaalissa maailmassa, missä rajojen madaltaminen on parempi asia kuin niiden korottaminen. Käsitykseni mukaan kansallisvaltio on pirun ovelin keksintö ihmisten saamiseksi tappamaan toisiaan konetuliaseilla. Lääke tätä vastaan on kaupankäynti, turismi, urheilu, internet, naapurin kielen ja kulttuurin opiskelu, paljon varmempi turvallisuustakuu kuin rauta rajalla. 2. Myös esseen 2 Pietarhovi on minulle tuttu paikka, vaikka olenkin siellä ollut vain kerran. Aivan oikein, minulla on kunnon kertomus käynnistä kuvineen vuonna 2004. Ja vielä muistan tämän esseen virkistämänä patsaiden kullan kimalluksen ja runsauden. Uskon, että kaiken näimme, mutta tämä teksti sisältää vielä paljon lisää.
3. Essee 3 Tsarskoje Selo. Oli Pietarhovi, mutta oliko Tsarskoje Selo? On helppo tarkistaa, koska matkakertomukseni kattavat kaikki käyntini Leningradin alueella. Todella oli myös Tsarskoje Selo. Kaikki tärkeät yksityiskohdat Katariinan palatsi ja Meripihkahuone, kuvia ja yhteenvedot, tarinoita samalta matkalta vaimon työpaikan Yleisradion eläkeläisten mukana. Ainakin kymmeneen heidän retkeensä olen osallistunut. Ovat minut jopa kunniajäsenekseen nimittäneet, juuri näiden matkakertomusten ansiosta.
4. Sitten seuraa kolme kertomusta tärkeistä historiallisista henkilöistä. Sellainen on Aleksanteri II, suomalaisten suosikkikeisari, josta juuri näin suuresti romantisoidun elokuvan ja jonka patsas seisoo Senaatintorilla, ja jonka muistopatsaan tekijä on myös Virolahdelta kotoisin Johannes Takanen, jonka elämänkerran olen italiaksi toimittanut. Periaatteessa kaikki Venäjän keisarit ovat huvijahdeillaan vierailleet kotiseudullani kesää viettämässä. He ovat Suomeen tuoneet tenniksen, jota huvilansa kentällä pelasivat. Kentän paikka on edelleen historiallisena muistona tiedossa. 5. Mendelejevin alkuainejärjestelmineen muistan mainitun jo koulussa. Hänen rehevää venäläistä olemustaan pitkine partoineen esittävä valokuva on jäänyt mieleen kertakatsomisella. Tuttu myös tämän tekijän teoksesta Yrittäjyyden historia ja filosofia Venäjällä. Olen kirjan kääntänyt suomeksi ja englanniksi ja minulla on ilo ja kunnia laskea Jurij Aleksandroviths Pompejev henkilökohtaiseksi ystäväkseni. En muuten ole tullut hänelle maininneeksi, että olen aluksi huomaamatta, mutta myöhemmin tietoisesti kääntänyt kirjan nimen väärin! Tarpeen vaatiessa mielihyvin korjaan asian. Alkuperäinen nimi on suomeksi Yrittäjäkunnan tai Yrittäjistön historia, mikä kylläkin mielestäni on vähintään yhtä hyvä nimi. On lähempänä ihmistä, niin sanoakseni.
6. Kolmas esitelty henkilö Žukovskij on minulle täysin tuntematon, nytkään en hänestä muistiinpanoja tai kirjaa katsomatta muista mitään yksityiskohtia.
7. Sitten Uralille. Mikä ihastuttava Venäjän kansan pioneerihistoria! ja yleensä ihmisen, koko ihmiskunnan. Etsin tekstistä mainintaa Ural, Venäjän selkäranka, mutta en löytänyt. Mutta todellisuudessa jotain sellaista se on, aarrearkku Venäjän taloudessa. Ural ja koko Siperia, käsittämättömän valtavat alueet. Tulee mieleen: en ymmärrä Venäjän paljoja sotia. Eihän kukaan voi koskaan tavoittaa tätä Venäjän rikkauden lähdettä valtakunnan sydämessä, kaukana sen rajoista ja rannikoista. Eikö aina sodissa ole kysymys materiaalisesta rikkaudesta? Kukaan ei voi voittaa sotaa. Kaikki häviävät sekä taloudellisesti että henkisesti ja erityisesti moraalisesti, inhimillisyydestä puhumattakaan. Mutta Uralilta on tullut, tulee nyt ja aina Venäjän materiaalinen hyvinvointi.
8. Sitten Venäjän taide. Minulle essee todistaa melkein enemmän sen tekijän kuin Shaljapinin taitoa. Miten niin? Juuri siksi että tekijä voi käyttää vain superlatiiveja, kaikkialla vain superlatiiveja. Miten kirjoittaa artikkeli käyttäen vain superlatiiveja? Kuitenkin kunnialla ja arvokkaasti, luottamuksen säilyttäen tekijä koettelemuksesta selviää, varsinkin kun loppu on niin raskas ja traaginen ja tuhoaa kaikki superlatiivit. Todella surullinen vaikutelma jää. 9. En ole musiikkimies, kuten ei kukaan sisaruksistani, vaikka isäni ja jotkut muut sukulaiseni. Koulussa aina huonoin arvosana. Silti 24/7 kuuntelen internet-radioasemaa Ottho's Bach. Makuni on niin rajoitettu, että, kuten ilmaisen: vain JSB ja kymmenen hänen parasta kaveriaan kelpaavat. Tšaikovski kuuluu tähän ryhmään, tietenkin. Suomesta vain Sibelius, mutta onkin sitten vahva.
10. Essee 10 Venäläisten kastaminen on mieluisa ja pääpiirteissään tuttu asia, koska juuri olen lukenut Karamzinin Venäjän valtion historian. Minua hämmästyttää uskonnon voima Venäjällä 70 vuoden ateistisen hallinnon jälkeen. Itse olen nähnyt hammastuttavan kauniita kirkkoja ja luostareita Venäjällä, myös niistä ensimmäisen Petsherskoe Kiovassa ja toisen samannimisen, sijaintinsa ansiosta aivan erikoisen kauniin lähellä Viron rajaa, matkalla Tartosta Pihkovaan. Itse olen uskossa heikko, mutta mielenkiinnolla seuraan tätäkin elämänalaa. 11. Yhdestoista essee on minulle paras kaikista, koska olen sen kääntänyt, ja sen mukaan yhden kaikkien aikojen mielenkiintoisimmista matkoista tehnyt, nimenomaan Kultaisen kierroksen. Oppaat olivat erinomaisia, mutta muistan kuinka ajattelin, että olisipa hienoa tehdä tämä retki esseen tekijän Jurij Pompejevin seurassa. Jos olisimme kymmenen vuotta nuorempia saattaisi nyt henkilökohtaisesti tutustuttuamme hyvinkin toteutua. 12. Viimeinen essee, artikkeli Hypertext Alexander Rakov. Mitä siitä voin sanoa? Se on teksti, josta en ymmärrä yhtään mitään, en todellakaan mitään, vaikka päivittäin tuotan kirjaimellisesti kymmeniä hypertekstejä. Nyt muistuu mieleen eräs Wittgensteinin viisaus: "Mistä ei voida puhua, siitä on vaiettava". Se on sanottu hänen pääteoksensa "Tractatus logico philosophicus" viimeisillä riveillä. Tekijän lähestymistapa on yleisesti ottaen isänmaallinen, mutta ei onneksi liian isänmaallinen, koska elämme globaalissa maailmassa, missä rajojen madaltaminen on parempi asia kuin niiden korottaminen. Käsitykseni mukaan kansallisvaltio on pirun ovelin keksintö ihmisten saamiseksi tappamaan toisiaan konetuliaseilla. Lääke tätä vastaan on kaupankäynti, turismi, urheilu, internet, naapurin kielen ja kulttuurin opiskelu, paljon varmempi turvallisuustakuu kuin rauta rajalla.